Muutoksen sukupolvi kantaa vastuunsa

Me olemme sukupolvea, joka sai viettää huoletonta lapsuutta. Kesät olivat aurinkoisia ja lämpimiä, talvella oli kunnolla lunta ja pakkasta, hiihtokelejä. Ei silloin puhuttukaan siitä, että jonain päivänä järvet eivät olisi puhtaita ja uimakelpoisia, että ilma voisi saastua harmaaksi. Emme me tienneet mitään otsonikerroksista ja ilmastonmuutoksista, hiilidioksidipäästöistä ja saasteista.

Me kasvoimme kuitenkin sukupolveksi, jonka tehtäväksi tuli muutoksen luominen. Meidän tehtäväksemme on annettu huolehtia siitä, että lapsemme ja lapsenlapsemme voisivat nauttia edelleen puhtaasta luonnosta, puhtaista tuotteista ja kauniista ympäristöstä. Meidän vastuullemme on annettu myös se, että opetamme lapsillemme tulevaisuutta varten miten ympäristöstä huolehditaan.

On helppoa mennä sen taakse, että eihän yksi ihminen mitään mahda. Se on varmasti yleisin ja nopein ajatus, kun puhutaan ympäristönsuojelusta. Mutta kaikki, niin hyvä kuin pahakin, on maailmassa aina lähtenyt yksilöstä.

Lapsemme harrastavat ratsastamista. Liikuttavalla innolla he hoitavat hevosia. Siivoavat pilttuita, harjaavat, hellivät ja palkitsevat herkkupaloilla heille nimeltä tuttuja, tärkeitä ystäviään. Valittamatta ja voimia säästämättä he menevät talleille. Sitoutuminen on silminnähtävää.

Lasten ilon ja innostuksen katseleminen antaa paljon ajattelemisen aihetta. Heidän sitoutumisensa määrä opettaa meille aikuisille paljon siitä, millä innostuksella voisi itsekin suhtautua tärkeään asiaan. Yhteistyö yhden upeimman luontokappaleen kanssa kertoo jotain siitä, miten meidän pitäisi elää sovussa ympäristömme kanssa vaalien ja suojellen, ei tuhoten.

Välittäminen ei ole helppoa. Se vaatii aikaa, voimia ja sitoutumista. Se vaatii motivoitumista. Vaikka kaikki ympäristönsuojelussakin lähtee yksilöstä, on motivoituminen ja sitoutuminen helpompaa, mitä isompi joukko samanmielisiä on ympärillä. On vaikea nähdä ”kättensä jälkiä” yksin toimiessa, mutta isossa joukossa jäljetkin alkavat näkyä ja motivaatio kasvaa.

Lapsia katsellessa ei halua päästää mieleensä ajatustakaan siitä, että olisi jo liian myöhäistä. Lapset luovat halua uskoa, sekä tahtoon että kykyyn. Meidän kaikkien tahtoon ja kykyyn. Emme halua, että lapsenlapsemme näyttävät joskus omille lapsilleen kuvia isoisovanhemmistaan, jotka harrastivat jotain kummallista lajia, jota kutsuttiin murtomaahiihdoksi.

Jos me emme usko parempaan, puhtaampaan tulevaisuuteen, kuka sitten? Jos me emme toimi uskomme mukaan, kuka toimii? Meillä ei ole varaa ajatella, että oma panoksemme olisi liian pieni, liian mitätön, liian vaikuttamaton. Meidän on uskottava, että jokainen puhtaamman luonnon puolesta tehty työ on merkityksellinen. Meidän esimerkkimme kantaa seuraavaan ja sitä seuraavaan sukupolveen.

Joskus ihmiset ärsyyntyvät, että heiltä vaaditaan paljon, mutta isot teollisuuslaitokset saavat saastuttaa mielin määrin. Se ei ole enää ihan totta. Teollisuuslaitoksiakin koskevat nykyisin monet ympäristönsuojeluun tähtäävät lait ja asetukset ja ihmisethän ne niitä teollisuuslaitoksia johtavat ja ihmiset niitä lakeja ja pykäliä säätävät. Me vaikutamme ympäristömme tilaan monella eri tavalla – paitsi lajittelemalla, kierrättämällä, niin myös äänellämme päätöksentekoprosesseissa ja asenteillamme valitessamme ihmisiä päättäjien paikalle.

Mikko Brandt
Esa Brandt